GUSTAV ADOLF LEIJONHUFVUD (1619-1656)
Greve Gustav Adolf Leijonhufvud härstammade från Småland. Han blev med tiden en framstående person inom den växande svenska stormakten vid mitten av 1600-talet. Leijonhufvud, vars släkt vid samma tid förtyskade sitt efternamn till Lewenhaupt, gjorde stora insatser inom armén och bidrog till fina svenska framgångar på slagfälten i Tyskland, Baltikum och Finland. Samma år som han avled utnämndes Leijonhufvud till befälhavare för de svenska trupperna i Finland.
Förläningen Raseborgs grevskap som bl.a. omfattade trakterna kring Ekenäs, Karis och Ingå hade upprättats under 1500-talet. Leijonhufvud fick genom arv ta över förläningen år 1636. Han visade genuint intresse för grevskapet genom att bl.a. utfärda privilegiebrev för Fagerviks järnbruk och bekosta byggandet av Ekenäs kyrka. Efter Leijonhufvuds död år 1656 fortsatte förläningen att gå i arv inom släkten tills kungen slutligen drog in grevskapet år 1680.
Leijonhufvud ville att Ekenäs skulle få en tidsenlig barockkyrka. Med tanke på att Ekenäs vid samtiden var Sveriges minsta stad var kyrkobygget ett imponerande projekt när det inleddes år 1651. Den ståtliga kyrkan kom att prägla stadsbilden i ca 150 år tills en förödande brand förstörde det mesta av byggnaden år 1821. Ekenäs kyrka fick sitt nuvarande utseende i nyklassicistisk stil när den byggdes upp på nytt efter branden. En tavla i sandsten som föreställer Leijonhufvud och hans fru Christina Catharina De la Gardie finns fortfarande på kyrkans yttervägg.
<Tillbaka
GUSTAV ADOLF LEIJONHUFVUD (1619-1656)
Kreivi Gustav Adolf Leijonhufvud tuli Smoolannista. Ajan myötä hänestä tuli merkittävä henkilö ruotsin kasvavassa suurvallassa 1600-luvun puolivälissä. Leijonhufvud, jonka suku samoihin aikoihin saksalaisti sukunimensä Lewenhauptiksi, panosti suuresti armeijassa ja oli osallisena hyviin ruotsalaisiin menestyksiin taistelukentillä Saksassa, Baltiassa ja Suomessa. Kuolinvuotenaan Leijonhufvud nimitettiin suomessa olevien ruotsalaisjoukkojen komentajaksi.
Raaseporin kreivikunnan lääni, mihin kuuluivat mm Tammisaaren seutu, Karjaa ja Inkoo oli laadittu 1500-luvulla. Leijonhufvud sai läänin perintönä 1636. Hän osoitti aitoa kiinnostusta kreivikuntaa kohtaan mm julistamalla valtuudet Fagervikin ruukille ja kustantamalla Tammisaaren kirkon rakentamisen. Leijonhufvudin kuoleman jälkeen 1656 lääni kulki perintönä suvussa, kunnes kuningas lopulta lopetti kreivikunnan vuonna 1680.
Leijonhufvud halusi, että Tammisaari saisi ajanmukaisen barokkikirkon. Kun ajatellaan, että Tammisaari oli aikansa pienin kaupunki Ruotsissa, kirkon rakentaminen oli vaikuttava projekti, kun se käynnistyi vuonna 1651. Komea kirkko tuli vaikuttamaan kaupungin kuvaan noin 150 vuotta, kunnes tuhoisa tulipalo tuhosi suurimman osan rakennuksesta vuonna 1821. Tammisaaren kirkko sai nykyisen Uusklassisen ulkomuotonsa, kun se jälleenrakennettiin palon jälkeen. Hiekkakivitaulu Leijonhufvudista ja hänen vaimostaan Christina Catharina De la Gardiesta on edelleen kirkon ulkoseinällä.
<Takasin