EMMA IRENE ÅSTRÖM (1847-1934)
Kaikista niistä opettajista, jotka ehtivät suorittaa pedagogista tehtäväänsä Tammisaaren seminaarissa, on Irene Åström ainoa laatuaan. Hän palveli seminaarissa kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran vuosina1874-1876 ja toisen kerran vuosina1886-1912. Hänen aikalaisensa näkivät hänet merkityksellisenä tienraivaajana naisten oikeudelle opiskella, vaikka hän ei pitänyt itseään naisasian edustajana. Emma Irene Åströmin elämän voimakkain vietti oli taipumaton halu syvempään sivistykseen.
Vaikka Åström tuli vaatimattomista oloista hänen onnistui vuonna 1865 päästä Jyväskylän seminaariin, missä hän pian pääsi Uno Cygnaeuksen suojeluun. Täysin ruotsinkielisenä hänen täytyi uurastaa paljon suomen kielen kanssa, mikä oli seminaarin opetuskieli. Selviydyttyään opettajakoulutuksesta Jyväskylässä loistavin arvosanoin Åström halusi jatkaa sivistyksen tiellä. Hänen seuraava päämääränsä oli suorittaa ylioppilastutkinto, mistä vain yksi nainen aikaisemmin oli suoriutunut. Emma Irene Åströmillä oli kuitenkin rautainen tahto ja hän sai painaa ylioppilaslakin päähänsä vuonna 1873. Erityisluvalla hän sittemmin aloitti opinnot yliopistossa tuloksena maisterintutkinto vuonna 1882. Oli kyse suuresta tapahtumasta koska Åströmistä tuli Suomen ensimmäinen naismaisteri.
Kaikkein mieluiten Åström olisi halunnut jatkaa opiskelujaan, mutta koska hän tarvitsi elantonsa, tarjosi vapaa lehtorin virka Tammisaaren Seminaarissa hyväksyttävän vaihtoehdon. Hänen osakseen lankesi seminaarin rankin virka, suomen, ruotsin sekä historian lehtoraatti 36 viikkotunnin opetusvelvollisuudella. Emma Irene Åströmille ominaista oli äärimmilleen viety vaatimattomuus ja nöyryys. Hän epäili omaa kykyään opettaa ja vältti aina turhaa huomiota. Hänen oli vaikea antaa kritiikkiä, mieluummin hän kehui ja kannusti oppilaitaan. Åströmin ura huipentui kunniatohtorin arvoon, jonka hän sai vuonna 1827. Hän kuoli 87 vuoden ikäisenä Tammisaaressa vuonna 1934.
<Takaisin
EMMA IRENE ÅSTRÖM (1847-1934)
Av alla de lärare som hann utföra sin pedagogiska gärning vid Ekenäs seminarium framstår Emma Irene Åström som unik i sitt slag. Hon var anställd vid seminariet i två perioder, varav den första inföll åren 1874-1876 och den senare åren 1886-1912. Av sin samtid sågs hon som en betydelsefull vägröjare för kvinnornas rätt till utbildning trots att hon själv aldrig ansåg sig vara någon representant för kvinnosaken. Den starkaste drivkraften i Emma Irene Åströms liv var en obändlig lust till fördjupad bildning.
Trots att Åström kom från anspråkslösa förhållanden lyckades hon år 1865 komma in vid seminariet i Jyväskylä, där hon snabbt kom under Uno Cygnaeus beskydd. Som helt svenskspråkig fick hon arbeta hårt med finskan som var seminariets undervisningsspråk. Efter att ha klarat av sin lärarinneutbildning i Jyväskylä med strålande vitsord ville Åström fortsätta på bildningens väg. Hennes följande mål var att avlägga studentexamen, något som endast en kvinna lyckats med tidigare. Emma Irene Åström var dock utrustad med en järnhård vilja och kunde följaktligen sätta studentmössan på huvudet år 1873. Tack vare dispens inledde hon därefter studier vid universitet med en magistersexamen som resultat år 1882. Det var frågan om en stor händelse eftersom Åström blev landets första kvinnliga magister.
Helst av allt hade Åström föredragit att fortsätta sina studier men eftersom hon behövde försörjning erbjöd ett ledigt lektorat vid Ekenäs seminarium ett acceptabelt alternativ. På hennes lott föll den tyngsta tjänsten vid seminariet, lektoratet i svenska, finska och historia med en undervisningsskyldighet på 36 timmar i veckan. Utmärkande för Emma Irene Åström var en till ytterlighet driven anspråkslöshet och ödmjukhet. Hon tvivlade på sin egen förmåga att undervisa och undvek alltid all onödig uppmärksamhet. Hon hade svårt för att kritisera utan ville helst av allt berömma och uppmuntra sina elever. Åströms lärda bana kröntes av promoveringen till hedersdoktor år 1827. Hon dog i en ålder av 87 år i Ekenäs år 1934.
<Tillbaka